Ranuan opiston talvipäivät 3.–4.2. kokosi suuren joukon Jumalan sanan kuuloon. Väkeä, etenkin nuoria, oli lauantaina koolla 1350. Lauantai-illan alustuksen jälkeinen keskustelu oli vilkasta ja pyhäkoulu keräsi sunnuntaina eturiviin lähiseudun lapset. Talvipäivät päättyivät viikkomessuun.

Matti Määttä alusti talvipäivien tunnuslauseesta Sinä johdatat minua (Ps. 23). Määttä muistutti, että tulevaisuutta suunnitellessa ja siitä unelmoidessa voi luottaa, että Taivaan Isällä on kunkin elämään valmis suunnitelma. 

– Meillä jokaisella on tehtävämme maailmassa. Ei ole lahjatonta Jumalan lasta. Olenko tyytyväinen omiin lahjoihini? Onko toisen lahja kateuden kohteena? Ne ovat Jumalan lahjoja ja saamme olla niihin tyytyväisiä.

Määttä puhui siitä, kuinka ajan syvän murroksen keskellä voi olla vaikea pysyä uskomassa. Hän kertoi, kuinka on itse voimattomuuden ja ymmärtämättömyyden hetkinä saanut ohjausta matkaystäviltä. Uskoa tukevat ratkaisut löytyvät kyllä yhdessä.

Myös koettelemukset kuuluvat elämään, jotta pysyisi virkeänä uskossa. 

– Jumalan lapsen matka on kilvoitusta, joka päivä, joka hetki. 

Kun läheinen kadottaa uskon lahjan, voi voimattomanakin rukoilla apua. Huokauskin kuullaan huutona Jumalan korvaan.

Alustuksen jälkeen neljä opistonuorta pitivät paneelikeskustelun alustuksen pohjalta. Veera vertasi paimenpsalmia opiston eräretkeen. 

– Opistolaisten kanssa kuljettiin ylä- ja alamäkiä yhdessä kohti suojaisaa leiripaikkaa. Samoin elämässämme näkyy Jumalan johdatus, niin opiskelupaikan saamisessa kuin ystävien löytymisessäkin. 

Marikki pohti, että välillä Jumalan johdatukseen on helppo luottaa, esimerkiksi kesäseuroissa isossa teltassa laulaessa tai kun seurapuhe koskettaa erityisesti. Välillä luottaminen on hankalampaa. 

Toinen panelisti kertoi yläasteaikaisista kokemuksista ilman uskovaisia ystäviä. Uskoa piti peitellä ja sitä oli hankala tunnustaa. Saattoi miettiä, onko enää viiden vuoden päästä uskomassa.

Veikko korosti, että on tärkeää, ettei kukaan jää yksin uskonasioiden kanssa. Jo kuulumisia kysymällä saattaa saada paljon aikaan. 

– Ystävän kanssa asioita jakaessa surut puolittuvat ja ilot kaksinkertaistuvat. Toisen uskosta ei kuitenkaan voi kantaa liikaa vastuuta. 

Nuoret pohtivat, että johdatusajatusta voi käyttää väärinkin, jos tulkitsee sen niin, ettei tarvitse itse tehdä mitään. 

– Vaikka ettei nouse aamulla sängystä, kun ajattelee, että kyllä opiskelupaikka tulee hakemattakin ja Jumala laittaa Wolt-kuskin tuomaan ruokaa.

Talvipäivien merkin suunnitteli kuvataidepolun opiskelija Petra Törmänen. Panelistien mielestä merkki on hellyyttävä, kun paimen kumartuu pienimmän karitsansa tasolle puhuttelemaan sitä tai kutsuu eksyksissä olevaa lammastaan takaisin. Pilvisestä taustasta pilkistää auringonpaiste. Se luo toivoa, että pääsee kerran taivaaseen.

Teksti: Iida Mauno, Tuula Karjalainen ja Lotta Laitinen