Vuosi päätettiin kiitokseen

Jumala siunasi opistovuotemme 2021 – 2022. Päätimme sen kevätjuhlaan lauantaina 21. toukokuuta.

Monen opistolaisten tunnelmat kiteytti Aava Eskelinen runossaan, joka esitettiin juhlassa osana opiskelijoiden teksteistä koottua runosikermää:

“Antakaa minulle opistokotia.
Riemunhuutoa ja yhdessäoloa,
laulamista ja syventymistä uskon asiaan.
Antakaa minulle lapsen mieltä, aitoutta,
perhosia vatsaan ja itsensä ylittämistä,
opettavaisia vastoinkäymisiä ja onnen hetkiä,
turvallisen olon iltasiunausten jälkeen.
Antakaa minulle opistokotia.”

Opistokuoro ja kamarikuoro esittivät keväisiä lauluja.
Vararehtori Liisa ja juontajat Eemil ja Seela toivottivat vieraat tervetulleiksi.

Toisin kuin kahtena edellisenä keväänä, juhlasali oli iloksemme ääriään myöten täynnä kotiväkeä.

Opistoneuvoston puheenjohtaja Kaisa Hurtig pohti opistovuoden merkitystä nuorelle: ”Opistolaulussamme tulee sille se, miten opistovuoden aikana on saanut levähtää uskossa. Täällä on ollut ympärillä paljon uskovaisia, joten uskominen on ollu helpompaa. Toivon, että moni on saanu olla oma ittensä ja on näyttää itsestä ne puolet, joita on ehkä ennen opistoa piilotellut. Moni on rohkaistunut opiston aikana, myös moni semmonen joka opiston alussa olivat vain kaikki keskustelut hiljaa. Moni on avautunut opistossa.”
Carey Simonson muistutti loppurukouksessa elämän tärkeimmistä asioista.

Henkilökunta lauloi Jumalan rauhaan jälleen.

Kevätjuhlan jälkeen saattajat saivat myös jokusen hetken odotella, kahvitella ja tutustua toisiinsa, kun opiskelijat hyvästelivät toisensa pihalla.

Runo: Aava Eskelinen, pastissi Marjo Isopahkalan runosta Antakaa minulle Pohjanmaata

Kuvat: Karoliina Isopahkala