Opistovuosi -23-24 päättyi kauniiseen kevätjuhlaan

Torstaina 9.5. päätimme opistovuoden kauniiseen kevätjuhlaan. Opistoneuvoston puheenjohtaja Oskari Kaikkonen pohti juhlapuheessaan opistovuoden merkitystä kasvuvuotena. Tärkeitä ovat olleet muun muassa keskustelut uskonasioista, poikien saunavuorossa kajahtava yhteislaulu sekä anteeksianto, joka on hoitanut keskinäisiä suhteita. ”Täällä on saanut oppia asioita, joita ei normaalissa koulussa oikein opi. Sosiaaliset taidot ja keskustelut ovat täällä olleet isossa osassa opiskelussa. Työelämässä ja muuallakin varmasti hyödyllisiä taitoja”, Oskari pohti.

Rehtori Harri isopahkala kertoi puheessaan, että perusoppijakson opiskelijat antoivat lukuvuodesta hyvän palautteen. Opistolaisista 99 % uskoi opistovuodesta olevan hyötyä omassa elämässään ja piti opiston kristillistä arvo-opetusta tärkeänä. 92 % opistolaisista koki saaneensa uusia luotettavia ystäviä. Keskeiset tavoitteet opistovuoden osalta täyttyivät siis valtaosalla opiskelijoista. Voimme kiittää Jumalaa opistovuoden siunaamisesta.

Vanhemman puheenvuoron Ulla-Maija Hirvasniemi ja loppuhartauden Tapani Rontti. Lisäksi 136 opistolaisen joukko esitti Aukusti Viljamaan sanoittaman ja Mai Bymanin säveltämän opistolaulun “Tähtien valossa”. Laulun lomassa esitettiin opistolaisten kirjoittamia runoja, muun muassa Veela Kumpulan runo mikä, joka kiteytti monen opistolaisen lähtötunnelmat:

Jokainen vene lähtee eri suuntaan.

Ne kimaltavat nousevassa auringossa.

Pursi täynnä haikeutta

täynnä toivoa

täynnä unelmia, uskon liekki loimuten.

Entä huominen?

Tuulen tuivertaessa aavalla ulapalla, myrskyn noustessa

kestääkö liekki?

Pysyykö luottamus?

Säilyykö sanankuulo?

Taivaanranta on täynnä kysymyksiä.

Vesi loiskuu hiljaa veneen perään,   

emmin, 

mutta tartun sitten airojen puiseen pintaan.

Auringon hiljainen säde värjää veden luottamuksen kullaksi.